Annoin itselleni joululahjan hieman etukäteen; Muutin omaan kotiin. Kaksikymmentäyksi ja puoli vuotta "seurustelua" päättyi marraskuun 30. päivä. Vietin neljännentoista hääpäivän omassa kodissani ilman tulevan ex-puolisoni läsnäoloa. - Tunnetta voisi kuvailla; Rento. Riippumaton. Omanlainen. Hyvänlainen.
Isoimmat riidat ovat vielä edessäpäin. Jep, ajattelen aina kaiken positiivisesti! Mutta, ne on siellä odottamassa. Nyt olen vain keskittynyt olemiseen. Ja selviytymiseen. Minulla ei ole kiire mihinkään. Vaikka todellisuudessa tunnit vuorokaudessa eivät meinaa riittää! Nautin tunteja kestävistä kävelyretkistä koirien kanssa, ja näistä retkistä minun ei tarvitse enää tuntea huonoa omaatuntoa mm. sen vuoksi, että tämäkin aika on pois taloudenhoidosta tmv. Kyllä elämä on helppoa! Isoimpana miinuksena on yksiselitteisesti raha, ja ennenkaikkea sen rajallisuus. Muuttaminen ja oman elämän aloittaminen on yllättävän arvokasta hommaa. Ja tänä syksynä näitä aloituksiahan on ollut ihan kaksin kappalein tyttäreni muuttaessa omilleen opiskelemaan, ja pyrin siihen että hänen ei tarvitsisi turvautua keskiasteen opinnoissaan opintolainaan.. Vaan, päivä kerrallaan. Katsotaan. Kuunnellaan. Isoin askel on nyt takanapäin.
http://www.youtube.com/watch?v=MxvUeeIh4y8
Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
Sillä niin olis käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori on merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo, enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Rakennan kotini yksin, parannan minäni yksin
Pakotan pitämään itseni koossa
En ole se surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin
En rakenna sille kotiini huonetta
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo, enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
Sillä niin olis käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori on merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo, enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Rakennan kotini yksin, parannan minäni yksin
Pakotan pitämään itseni koossa
En ole se surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin
En rakenna sille kotiini huonetta
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo, enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Kommentit