Eilen huomasin uudella Fb-kaverillani olevan saman nimisen Fb-kaverin kuin minulla, kyseessä on kuitenkin kaksi eri henkilöä. Hänen kaveri on yhä elossa, minun ei. - En osaa sanoa, että miksi en ole poistanut tätä edesmennyttä ihmistä kavereistani.. Mutta se ei ole nyt tämä hajatelman pointti.

Tämä kaverini kaverin kaima lähetti minulle kaveripyynnön viime vuoden alussa. Ihmettelin kovasti, että miksiköhän. Toki tunsin/tiesin hänet yläaste ajoilta, mutta emme olleet erityisen läheisiä ystäviä. Muutaman viikon kuluessa selvisi, että hän oli sairastanut vakavan sairauden ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa. Ennen kesää, hänen tilansa kuitenkin huononi: sairaus oli uusiutunut. Kuukausi siitä, hän nukkui pois. - Kylmäs, hän oli samanikäinen kuin minä.

Puolisen vuotta sen nuoruuteni syksyn jälkeen kun isäni kuoli, en ole pelännyt kuolemaa. En sitä nyt erityisesti toivokaan, pääsyynä lienee huoli lapsieni pärjäämisestä, tai lähinnä peräänkatsomisesta (täytyyhän niitä nyt vähän jonkun ohjailla... ). Toisaalta, tiedän kuinka vaikeaa on päästä yli oman vanhemman kuolemasta murrosikäisenä. - Se on todella hankalaa, joskus tuntuu että en ole päässykään siitä yli, aika vain kuluu. Joka tapauksessa, aika merkityksetöntä elämäni olisi ilman lapsiani.

Nojoo, jopa rönsyilee. Ja siihen pointtiin. Olen usein miettynyt, että mikä saa ihmiset kuoleman lähentyessä ottamaan yhteyttä, jopa puolituntemattomiin ihmisiin? Lähipiirissäni on toinenkin tapaus; Tämä nainen taistelee yhä, mutta parantumattoman sairautensa vuoksi vääjäämättä loppua kohti menee nopeammassa tahdissa kuin me muut. Hän lähettää minulle ihan postikortteja jne. Muutama vuosi sitten, hän ei voinut sietää minua silmissään. - Liekö sanonta "Tarttuu, kuin hukkuva oljenkorteen" viittaa johonkin tämmöiseen. Minulla ei itselläni ole mitään tämmöistä toimintaan vastaan, ihmettelen vain. Kertooko se siitä, että loppujen lopuksi ihminen tuntee olevansa niin yksin kuoleman edessä? Katoaako heidän ns. todelliset ystävänsä tämmöisellä hetkellä? Vai haluavatko he muistaa ja tervehtiä kaikkia elämänsä varrella tapaamiaan ihmisiä vielä kun on mahdollista?

Semmoisia mietintöjä tällä kertaa.

http://www.youtube.com/watch?v=C0i1_PyfIkc

Mä tunnen sinut pikkusisko
Me vaikka Vasta kohdattiin
Niin Monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot

Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissä
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot

Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja

Sateiset saaret lännen aaren
Kirsikankukat japanin
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on

Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö Kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea