Tänään olin töissä, vaikka saikku olisi jatkunut viikonlopun yli. - Sain muuta ajateltavaa. Kotona mietin vain, että kuinka pääsen pois. En voi tehdä ratkaisua tässä vaiheessa. Pelkään, että lapsilla lähtee koulu menemään ihan vituralleen. Löysin siis taas uuden tekosyyn! Kuitenkin nauratti ajatus mahdollisten tulevien kerrostalonaapurien reaktiosta, kun tälläinen koiratarha muuttaisi naapuriin! - Ehkä se kerrostalo ei olisi paras ratkaisu.

Aina joskus tunnen jonkinlaisen kiintymyksen vivahteen katsoessa aviomiestäni. Mutta todella harvoin. Jokin aika sitten hän halusi kuulla rakastavani häntä. Noh, sanoin sen, mutta .. Niin, en vihaakaan häntä, mutta mitä se rakkaus sitten on? - Joskus ajattelin sen olevan sitä, että kunnioittaa ja arvostaa toista ja toisen mielipiteitä, huomioi ja haluaa viettää aikaa toisen kans, rakastettu menisi kaiken muun edelle, edes joskus jne. - Ehkäpä tämä lista muodostui niistä asioista mitä itse kaipaan parisuhteessa. Ja joita ei tästä suhteesta löydy. Löytyyköhän näitä edellä mainittuja piirteitä yleensäkään pitkistä, parikymmentä vuotta kestäneistä suhteista?

Olen yrittänyt löytää meille yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä. Toisinaan olen houkutellut miestäni johonkin yhteiseen harrastukseen, olen kokeillut mm. tanssia, kalastusta, metsälenkkejä/retkeilyä, .., ja onnistunutkin samaan mieheni mukaan. Yleensä harrastus on lopahtanut kuukauden sisällä. Häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin oma työnsä ja oma harrastuksensa (yhdistystoiminta). Jotenka tässä sitä elellään, päivä kerrallaan. Mieheni tuntuu olevan tyytyväinen tilanteeseen, kunhan vain talo on suht siisti ja ruokaa on ruoka-aikana. Minä vain kidun.

Niin, se rakkaus. Sitäkin on niin montaa sorttia. Rakastan lapsiani, koiriani, äitiäni jne. Mielestäni en rakasta miestäni, niin kuin miestä tulisi rakastaa. Jonkinlaista rakkautta häntäkin kohtaan tunnen, vai onko se tottumusta?