Viikonloppu meni mukavasti. Sunnuntaina vietin koko päivän ulkona koirien kans, ja kylläpä minä nautin kevät auringosta ja hyvästä koirahenkisestä seurasta! Iltasella mies hieroi kömpelösti välirauhaa. - Noh, aivan sama mulle. Tuntuu merkitsemättömältä, että onko se mulle vihainen vai ei. Melkeinpä helpommalla pääsen, kun hän on suutuksissa. Toki henkinen paine on tällöin raskaampi, mutta siltikin. Riita johtui taas kerran siitä, kun minä en osaa käyttäytyä; Sairasloman aikaan pihallemme tuli hyvin tuttu vieras, ja teki sellaista mitä ei todellakaan saa tehdä, hmm ympäripyöreästi sanottuna vieras vahingoitti omaisuuttani. Tästä näkemästäni repesin täysin, ja ryntäsin ulos ja kävin suomentamassa käytöstapoja. Myönnän, että puhuin hyvin rumasti, suorastaan tökerösti, mutta onhan se hlvtt kummempi homma jos aikuinen ihminen ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin! Kylläpä ärsytti. Toisaalta olin kyllä vihainen itsellenikin siitä, että menetin malttini niin totaalisesti. Mietin jopa, että täytyy pyytää käytöstäni anteeksi. Harkitsen sitä vielä. Mielestäni tämä toinenkin osapuoli voisi edes yrittää olla pahoillaan.. Illalla mainitsin tapahtumasta miehelleni. Toki tiesin reaktion etukäteen, mutta kuulepahan ensin minun versioni tapahtuneesta. Siitäpä se sitten taas alkoi; mykkäkoulu vol 897 965 123. - Kun en vain osaa olla hänelle mieliksi ja käyttäytyä kuin fiinit frouvat. Eli vaihtoon vaan!!! Jeee! (Toiveajattelua). MInä en tajua, että miksi minun pitäisi nöyrtyä kotonani elämään siten, kuten muut sanoo. Miehenikään ei halua ymmärtää, että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Ja minäpä sitä persettä tämän tästä katselen.

Päivänä yhtenä mietin, että olenko ihan oikeasti toivoton tapaus. Onko maailmassa sellainen henkilö, joka voisi elää minun kanssani niin että tämän ei tarvitsisi hävetä käytöstäni. Joku joka pitäisi puoliani tiukassa tilanteessa, eikä kääntäisi selkääni minulle. Seisoisi rinnalla. Jopa puolustaisi minua. Toisekseen mietin, että osaisinko luottaa kenenkään niin paljon, että voisin avautua hänelle ilman että panssari ympärilläni on kiillotettu. - Hyvin vaikeaa se olisi.

 
http://www.youtube.com/watch?v=qH7qzBvHFic


Otan sua ranteista kii ja sidon käsinojiin
Tää on ainoa mun keino paeta
Nään ku siin tuolissas oot jo huolissas
Tätä tahtois en, tää on mun keino viimeinen

Mä katkon sun peukalon ettet sä liftata voi mun perään
Sit etusormen vuoro on ettet sä töki mua sillä enää

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo
Ja mä päätän sen kenen oon tai en

Muistan kun moikkasit mua, vaikken ees tuntenu sua
Ja mut sun vangiks veit ja tahtos selväks teit
Mut kuule kohtalo, mul oma tahto on
Ja nyt se varmistaa, ettet sä enää kii siit saa

Ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää
Ja nimetöntä säälisin, mut ei se mitään fiksua teekään

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo
Ja mä päätän sen kenen oon tai en
Hei kohtalo, mul oma tahto on

Mut sun pikkurilliäs en vie, vaan mun mielessä salaa
mä toivon, et sä muutut kiltimmäks ja ehkä vielä mä palaan
Ja antaudun, siihen kietoudun
Jos teen päätöksen, et oon sun nainen

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo
Ja mä päätän sen kenen oon tai en